FORD EscortilLa Englantiin v. 1989

Oli siis vuosi 1989 tai 1990, en ole aivan varma. Opiskeluni loppuaikoja kuitenkin. Opintolainaa oli ja kesätöitä sai tehä niin paljon kuin halusi Elektrobitillä. Eli rahaa oli käytössä suhteellisen runsaasti silloiseen kulutukseen nähden. Olin alkanut jo saman vuoden tammikuussa selvittelemään miten saisin Ford Escorttiin 9 tuuman takajarrut koska siihen oli vaihdettu isompi moottori eikä se mennyt katsastuksesta läpi ilman niitä jarruja. Olin katsastanut auton pienemmällä 1.3 litran koneella, mutta seuraavalla kerralla se ei enään menisi läpi. Escort oli Englantilaisvalmisteinen ja kuinka ollakaan Englannista siihen löytyi hyvin viritys osia, koska auto oli sielläkin hyvin suosittu rallikäytössä.


Löysin sitten Rally-Design lehdestä erään Edinburghilaisen yrityksen josta kyseisiä jarrurumpuja tarvittavine mekanismeineen saa ostaa. Soittelin sinne ja lähettelin sähköposteja ja sainkin mielestäni yrityksen omistajan vakuuttumaan siitä, että minä oikeasti ne jarrut aion hankkia ja rahatkin oli valmiina. Aikaa alkoi kulumaan eikä pakettia tietenkään kuulunut. Aina kun soittelin tälle kaverille se lupasi ne lähettää ja viimein joskus toukokuun paikkeilla hän kertoi ne lähettäneensä Suomeen. Eikä edelleenkään tietenkään pakettia tullut. Viime vaiheessa hän kertoi että posti on hukannut paketin. Tässä vaiheessa jo tajusin että ei tämä kaveri ole ollenkaan tosissaan. Hänellä oli kuitenkin yritys joka koko ajan mainosti Rally-Design lehdessä autojen viritys osia, joten yritys oli olemassa ja katuosoitekin oli. Siispä alettiin suunnittelemaan Englannin matkaa. Ajella pöläytettiin jossain heinäkuun puolivälissä Escortilla Ruotsin, Saksan ja Ranskan läpi Calaisiin ja sieltä Doveriin lautalla. Tästä edelleen Englannin läpi Skotlantiin, Edinburgh nimiseen kaupunkiin, jossa Rally Design myymälä oli. 


Todella yllättynyt oli se liikkeen omistajan ilme kun minä pölähdin paikalle ja esittelin itseni samaiseksi kaveriksi joka niitä jarruja kyseli. Ei sillä ollut siellä liikkeessäänkään niitä jarruja, koska ne olivat kuulemma siellä paketissa jonka posti oli jonnekin hukannut. No voihan rähmä, niin jäi jarrut saamatta sillä kertaa. Ostettiin kuitenkiin Escortiin uudet alumiinivanteet ja renkaat. Pultattiin alle siellä ja ajettiin Suomeen. Vanhat ruosteiset peltivanteet eriparisilla talvirenkailla jätettiin sinne.


Matka sinänsä oli hyvin onnistunut. Menomatkalla käytiin myös Englannin pääkaupungissa Lontoossa. Lontoon Katukartan kun ostin ja levittelin sen Escortin konepellille, se ylti sen yli eikä ruutukaava-alue vielä reunoillakaan loppunut. Totesin karttaa hetken katseltuani, että onpas iso paikka. Ihmiset olivat hyvin ystävällisiä. Eräskin Minin kuski lähti edellä ajamalla opastamaan meitä kun etsimme jotain paikkaa. 

 

Säät suosivat matkaa ja autokin kesti, mitä nyt menomatkalla Saksassa piti siihen vaihtaa jarrupääsylinteri, kun meni keulan jarrut jumiin. Vika oli ilmennyt jo Suomessa ennen matkaaa satunnaisesti. Hampurissa kaupungilla se ongelma alkoi tuntumaan taas ja kävinkin ostamassa hajottamolta uuden pääsylinterin kaiken varalta. Vika kuitenkin taas poistui ja amulla teltalta lähtiessä se toimi taas oikein hvyin. Moottoritiellä Hampurin ja Bremenin välillä se kuitenkin uusiutui ja jarrut oli todella kuumat pysähtyessän moottoritien levähdyspaikalle. No ei siinä muuta kuin putket irti jaa uusi sylinteri paikoilleen ja sitten jarrujen ilmaus. Työkaluja oli sen verran mukana että se sujui ilman ongelmia. Paikalle tuli kuitenkin saksalaisia tielaitoksen työmiehiä hakemaanomaa työmaakoppiaan pois. Yksi työmiehistä oli utelias ja tuli kysymään mitä teen. Kerroin tilanteen ja sanoin että matka tästä jatkuu vielä Englantia kohti. Nyt tämä mies todella huolestui ja laittoi molemmat kätensä minun olkapäilleni ja toivotti oikein paljon Jumalan siunausta matkaamme varten. Aivan kaikkea en varmaan edes ymmärtänyt mitä tämä harmaantunut herrasmies minulle oikein sanoi. Mutta mielenpainuva kokemus se oli.

Ford Escort oli Saksassakin siihen aikaan vielä hyvin yleinen auto ja osia oli joka romiksella saatavana. Taisi siihen pitää vaihtaa myös starttimoottori Englannissa jonkun varaosaliikkeen pihalla, mutta en muista oliko sama reissu vai seuraavana vuonna tehty toinen matka sinne. Sen muistan että oli osat oli halpoja. Ei tullu mieleenkään korjata starttia kun uusi maksoi siellä niin vähän.

 

Macclesfieldissä, Englannin länsirannikolla olin sitten sopinut Sykes-Pickavant nimisen firman kanssa että tulen ostamaan heiltä noin 2000 silloisen suomen markan arvoisen työkalusarjan. Lautasventtiilien kalvain sarjan. Se olisi pitänyt maksaa käteisellä. Minulla oli ViSA luottokortti, mutta olin käyttänyt siitä jo 1000 USD ulkomaanvaluutan käteisnosto rajan. En siis saanut rahaa ja luoton puolella ei voinut maksaa. Sinne jäi työkalusarja. Kyllä harmitti. Sellaisesta sai siihen aikaan maksaa Suomessa yli 5000 markkaa

 

 

Matkalta palattuani siskon mies kysyi että kait te kävitte Edinburghin linnassa.... Minä siiihen, että ”linna...mitäh..oliko siellä jokin linnakin.... ei voinu vähempää kiinnostaa kulttuurinähtävyydet

 

gallery/escortti_se
www.000webhost.com